Lapsi vaan ei nuku. Ikää on 1,5-vuotta, ja äiti olisi ihan kypsä pitämään lepotauon parikin kertaa päivässä. Mutta ei. Korkeintaan yhdet päiväunet, ja nekin maksimissaan puoli tuntia. Nukkuu yöllä sentäs, vaan kukapa sitä jaksaa valvoa enää siihen aikaan, kun aivot sammuu tasaisesti kymmeneltä illalla. Sen jälkeen minulta on aivan turha kysyä mitään järkevää. Jos nyt sitten ei päivälläkään, aivot kun lipsahti ulos synnytyksessä heti tuon mukelon jälkijunassa. Mitään ei muista, ja jos muistaa, niin sitten ei jaksa. Kaveripiiri supistuu sitä mukaa, kun unohtelen heidän ja heidän lastensa merkkipäiviä. Tai no se osa siitä piiristä mikä nyt on vielä jäljellä. Ja eipä tosiaan voi sanoa, että se yltäisi edes talomme ympäri... Se piiri meinaan.
Elämäni on sosiaalinen tyhjiö (ja tyhmiö). Tuttavani ehdotti, että rekisteröityisin hopottajaksi, vaan pah... Eihän mulla riitä tuo sosiaalinen ymmyrkäinen sellaisen toiminnan ylläpitämiseen.