Kaikkea tuota samaan aikaan. Niin ja kiristyneitä hermoja tietenkin,  suoraa seurausta edellisistä. Ai niin, ja väsymystä vielä...
Syyllisyyttä lapselle huutamisesta, masennusta, tunnottomuutta. Yli-iloisia päiviä. Energiaa. Toisinaan taas ei. Pää täytyy saada purkaa, että ei tarvitse huutaa sille heikommalle. Välillä tupakalle ulos.
Tupakointikin loppuu 1.11. Varmasti. Tällä kertaa onnistun. Pelkkä ajatus lopettamisesta saa pelkäämään hermojen liiallista kiristymistä. Pakko lopettaa oman ja muiden terveyden takia.
Sekava tuli tästä... Kelloja siirretty, aikataulut pettää ja väsyttää. Siitä se vaan johtuu...