Päätin lopettaa tupakoinnin. En tänään vielä onnistunu. Mutta vähennän radikaalisti, päätin että jos oikein on tuskainen olo niin annan itselleni luvan tupakoida aamusavukkeen. Järki huutaa että "äiti äiti, lopeta tupakointi,älä polta!!!". Eikä sitä pientä järjen ääntä käy vastustaminen.
Tiedän, että en olisi saanut polttaa ollenkaan raskauden aikana ja olenkin siitä kärsinyt enemmän ja vähemmän omantunnontuskia. Sitten kun maailmasta vielä löytyy näitä kaikkitietäviä syyttelijöitä, jotka lähes pistävät välit poikki tupakoinnin takia. Niin monta kertaa on tehnyt mieleni huutaa heille että hankkikaa elämä... ettei tarvitsisi kytätä muiden. Mikä heidät korottaa jumalan asemaan, saarnaamaan minulle siitä mitä saan tehdä ja mitä en. Huoks.

Pieniä liikahduksia tuntuu jo, eivät vielä ole mitenkään säännöllisiä. Isän ensimmäinen kommentti oli sydänäänet kuultuaan että :"Ihan kuin sulla olisi joku konekivääri mahassa tai harvakäyntinen moottori". Sykehän oli siis 148-150... Ensi viikolla on rakenneultra, ihanaa, pääsee taas pikkuisen näkemään :) Kaveri valitteli että heidän paikkakunnallaan ultraan pääsee vaan kerran, jos kaikki menee niinku pitääki. Rakenneultrassaki pitää käydä yksityisellä tai sitten polilla, siitä kuulemma veloittavat 100e pintaan. Meillä sentään on mahdollisuus kolmeen ultraan ja tarvittaessa vielä useampaan jos jotain ilmenee. Itse olen tähän mennessä käynyt jo kolmessa ultrassa ja vielä kaksi ultraa olis käymättä.

Tällä ja ens viikolla pitäis sitten ihan oikeasti tehdä lujasti töitä, että saan kaikki valmiiksi ennen kuin työharjoittelu loppuu. Palautejärjestelmän kehittäminen ja perehdyttämisoppaan tekeminen on päällimmäisinä. Mutta ihan turha tietysti kuvitellakaan että saisin vaikka pari päivää aikaa tehdä pelkästään niitä. Ei tässä firmassa. Pitää siis ryöstää satunnaisia hetkiä jolloin niitä voi tehdä. Mutta nyt töihin.