Jestas! Huomasin tuossa vasta että miten hyvä voi päivä oikeastaan ollakaan :)

Ihanaa on kysellä vauvojen kanssa käyviltä asiakkailta vaaveleiden ikiä ja kehua että kylläpä ovat suloisia. Jotenkin sitä alkaa huomata asiat ihan eri tavalla nykyään, lähinnä kiinnittää huomiotaan jostain syystä vain lastensa kanssa liikkuviin ihmisiin. Jännää! Ihan uusi maailma on auennut.

Tänään on viikkoja 11+3, kohta saa lakata jännittämästä alkuraskauden keskenmenoa. Eihän sitä voi vielä varmaksi sanoa mitään, ennen kuin pääsee taas ultraan. Pelottaahan se ettei kaikki olekaan kunnossa, mutta kun edelleenkään ei ole vuotanut tai mitään niin on hiukan (mutta vain hiukan) varmempi olo.

Soittelin eilen tuleville kummeille(uskaltauduin, miksipä iloisesta uutisesta ei saisi olla iloinen olipahan viikkoja 12 tai ei) ja kyselin että oiskos heillä kiinnostusta kyseiseen hommaan. Serkkuni oli ihan innoissaan ja pikkuveljeni vastausta edelsi piiiitkä tauko ja sitten nopea "novoinhanminätulla". Serkku puolestaan kyseli että ollaanko ihan varmoja ja voi herrasiunaa sentään :)

Olen saanut uuden himotuksen kohteen: Saarioisten kasvishampurilaisen! Se on nannaa ja sitä majoneesia vois syödä kilotolkulla vaikka ilman burgeria. Olen myös huomannut etten voi syödä niitä ns. tavallisia ruokia läheskään yhtä paljon kuin ennen ilman ähkyä. Pissittää ihan koko ajan ja vessassa siis saa juosta... Huh, jos se jo nyt on tätä niin mitähän se mahtaa olla sitten loppuraskaudesta.. :) Mut kyllä tämä odottaminen on silti ihanaa peloista ja ongelmista huolimatta.