Gääh. Olo on ku jyrän alle jääneellä. Oksettaa, yököttää ja väsyttää. Ja töitä vaan pitäis jaksaa painaa...Kohta tulee sekin maailman tympein työkaveri töihin, joka ei ensinnäkään tee mitään ja toisekseen kysyy samat asiat viiteensataan kertaan. Ja kuitenki on meiän työporukan korkeimmin koulutettu. Ja minä vaan harjottelija...=)

Tällä viikolla ois sit eka neuvolakäynti.Viikkoja on nyt 9+1, toivoa sopii että tossa kolmen viikon päästä tulis sit ilman ongelmia se 12 täyteen. Ultrassa viimeksi oli joku hömmelö terkkari, rupes tekemään tavallista seurantaa ja oli kovasti sitä mieltä että mul on raskaus viikoilla 28 ja jotain. Meinasin sanoa sille että otahan täti siitä se 20 viikkoa pois niin voi osua lähemmäs. No, hemoglobiinin mittasi, ja se oli ihan hyvä, 122.

Miehelle mesosin siitä, kun se ei ole tarpeeks kotona. Kummasti silläkin vaan päivät venähtää 12-tuntisiksi, ilman sen kummempaa yrittämistä. Sanoihan tuo, että yrittää olla enemmän kotona. Ja tästä on puhuttu koko meidän yhdessäolon ajan, ja sitten se vasta ottaa tosissaan kun räjähdän. Parempi kai myöhään kun ei silloinkaan.

Jeps, pitänee lähteä tästä jatkamaan töitä, että edes joku niitä täällä tekee.