Tuli näköjään  kaupanpäällisinä, kun sain lapsen. Kaikesta voi myöskin huolehtia ja olla huolissaan. Siis AIVAN kaikesta. Uusimpana nyt on lapsen kallon kasvu. On kuulemma käyrillä siirtynyt yhden "millimetririvivälin tai jotain sinne päin" alaspäin. Eli siis hidastunut. Nyt sitten hulluna huolesta, kontrolli 3kk:n päästä. Lääkäri kyllä sanoi ettei ole mitään syytä huolehtia, mutta minähän sain päähäni että sehän voi olla vaikka kraniosynostoosi (kallon ennenaikainen luutuminen), jota vaan ei ole aiemmin huomattu. Ja siitäkös riemu repesi, ja jäljelle jäi vain savuava netin hakukone, kun tämä äiti haki tietoa ko. asiasta. Myös lääkärikirja on koirankorville selattu. Enkä siltikään mielestäni ole saanut tarpeeksi tietoa.
Tiedän, että on typerää huolehtia moisesta asiasta, varsinkin kun on niitä ihmisiä, joiden lapset ovat oikeasti sairaita. En vain voi itselleni mitään. Liekö sitten synnytyksen jälkeisen masennuksen jälkioireita tämä huolehtiminen... Mieskin jo sanoo, että eikö sulla tosiaan ole muuta ajattelemista... Se ei enään jaksa kuunnella, niin jonnekinhan tämä on vuodatettava, heh...