Mutta onneksi sitten loppui. Säikähdin jo ihan kauheasti, että nyt se on sitä keskenmenoa, mutta sitten paikallistinkin kouristelun enemmänkin ylemmäs ja vasemmalle kuin alas ja keskelle. Luojan kiitos.

Sitä vaan edelleenkin kyttää verta alushousuissa. Ja pelkää. Pelkää kuin hullu keskenmenon mahdollisuutta, varsinkin nyt kun raskaus on jo näin pitkään ollut tiedossa. Toinen pelkoni on se, että niskaturvotusultrassa sanovat että sikiö on kuollut. Mitään en pelkää niin paljon. Varsinkin kun takana on yksi keskenmeno, enää en näin puolen vuoden sisään toivoisi toista.

Pelkojen purkua tänään.