Eikä aamupahoinvointiakaan ole. Toisinaan sitä alkaa epäillä että tokkopa tuota onkaan raskaana, kun ei muuten oirehdi kuin siten, että jos isäntä uskaltaa rintoja hipaista niin hyvä etten vetäise sille litsaria päin naamaa... Sen verran kuitenkin aristaa. Sepä onkin sitten ainokainen "oire" sen lisäksi ettei ole menkkoja. Vuosi ilman menkkoja, jippii!

Töissä menee miten menee, hitaasti. Purkkapäivät vaan venyy ja paukkuu, viimeiset kolme tuntia on yhtä tuskaa kun haluaisi vain kotiin nukkumaan. Sitten kun pääsee kotiin niin vuohet ynnä muut elukat pitää huolen siitä ettei ainakaan nukuta. Eilispäivältä onkin komea mustelma käsivarressa muistona lähitaistelutilanteesta pukin kanssa.

Kuvotustakaan ei ole ollut, paitsi liharuokia kohtaan. Uunilenkkiä ei voi ajatellakaan syövänsä, saatika sitten pussiperunamuussia. Yöks. Tekisi mieleni syödä vain hedelmiä ja vihanneksia, ei sitten olis niin öllötysolokaan. Lähikaupankin kauppias lupasi tilata kasvispizzaa ja kasvishampurilaisia, Saarioisten kinkkupizza tai kanaburgeri alkaa jo maistua puulta, kun niitä on viikon lounaalla syönyt. Tai oikeastaan kaksikin viikkoa.

Mustikassakin pitäisi käydä, vaan millähän ajalla? Vissiinkin keskellä yötä (ja sittenhän sitä jaksaa=)).