Kerkiänpäs kirjoittaa ainakin kaksi riviä...kerkiän...

Viikonloppuna ei mitään erikoista, nyt tuntuu kummalliselta kun masussa ei tapahdu mitään. Ihan hiljaista on. Ei nipistele eikä kouristele eikä mitään. Siitäpä saadaan sitten aikaan toisia pelkoja, että herrajumala, nyt se sikiö on kuollut sinne kun mitään ei tapahdu. Olenko liian hermoheikko? Eilen olin vapaalla, mikä oli ihan hyvä, sai kotona rästihommat tehtyä. Älysin tuossa justiin että vielä ois koulussa 60 ov:n verran tekemistä että valmistuis kevääksi. Päätin sitten että taidanpa joutua venyttämään opinnäytteen tekoa. Muut voin kyllä tehdä, mut opinnäyte on pakko jättää myöhemmäksi.

Yritin sopia opettajan kanssa yhdestä englannin kurssista, että kävisin sen etänä. Ei onnistu. "Voit sitten varmaan synnytyksen jälkeen tulla sinne kurssille, kun se on siihen aikaan keväästä, sitä on 14 tuntia viikossa". Just joo. Ja jättäisin ihan pienen vaavin jonkun toisen hoitoon. En varmasti.

Pahoinvointi on hellittänyt, pystyn jo syömään lähes normaalisti. Mikä sekin on mielestäni pelottavaa ja kummallista syystä että eikös se normaalisti hellitä vasta kahdennentoista viikon jälkeen? No kai sekin on yksilöllistä... ehkä. Kammotus.

Nyt palaan takaisin töihini.