Jaaha, paljon on vettä virrannut sitten viime vierailuni täällä. Poika syntyi aprillipäivänä 2005, lähes 18 tunnin urakan jälkeen. Nyt herralla on ikää reilut 9 kk, konttausta opetellaan ja kävelyä samoin ja niinpäinpois...

Hankalaksi muuttui elämä lapsen syntymän jälkeen, en olisi millään arvannut että muutos on niin jumalaton. Ensin tuli Baby blues, jota seurasi Synnytysmasennusrock... ja sitä on soiteltu tässä n. 7 kuukautta. Aika on mennyt lähinnä lapsen hoitoon, ja oma aika on täysin vieras käsite. Olen muuttunut epäsosiaaliseksi, takkutukkaiseksi kotiäidiksi, jolle vessassakäynti ilman seuraa on arjen luksusta.

Viisaudenhammas huutaa poistoa, samoin tuo epäsosiaalisuutta lisäävä pehko, jota myös hiuksiksi kutsutaan. Seuraava asteeni on luultavasti kalju, ei tarvitse käydä kampaajalla seuraavaan vuoteen. Ainakaan. Väri on hävinnyt sekä hiuksista että kasvoilta,  joita tosin värittävät mustat silmäpussit valvottujen öiden seurauksena. Poika herää vieläkin syömään 2-4 kertaa yössä, eikä öitä ainakaan helpota atooppinen ihottuma.

Pojalla todettiin heti synnyttyä reikä sydämessä (PDA). Se käytiin paikkauttamassa joulukuun alussa Helsingissä. Tammikuussa tehtiin allergiakokeet, ja katsos vain- koira- ja kissa- allergia! Meillä kun ei olekaan kuin 2 koiraa ja kissa. Ja tämän piti olla koiran vuosi, eli tästä ei sitten ole suunta kuin ylöspäin. Koirat siirtyvät kissan kera ulkoruokintaan, onneksi asumme maalla joten meillä on mahdollista pitää eläimiä ulkona.

Kylläpäs tämä nyt valitukselta rupesikin kuulostamaan. En todellakaan tarkoita olla näin vihamielisen oloinen, se nyt vain johtunee siitä että olen kuin kissa pistoksissa. Huoh. Ehkä jätän savuavan näppäimistön ja käyn rentoutumassa lukemalla sähköpostit. Onneksi kotonani ei ole nettiä, enhän pääsisi siitä irti "vapaa-aikoinani"....