Jaahans,ultraan on enään puolisen tuntia ja täällä kökötän perhosia mahassani työpaikalla vielä...Isännän haen kyytiin ja sitten mennään. Argh. Jännittää huomattavan paljon, kauhistuttaa suorastaan. No, se ajatus helpottaa, että jo tunnin päästä tiedän onko tulokkaalla kaikki hyvin. Siihen asti on toivoa. Sitten se on joko onnea tai syvää epätoivoa. Teen sen kyllä täällä sitten tiettäväksi miten meni.

Hieman myöhemmin...

Sydän siellä sykkii ja pituutta on toukalla kokonaista 16,1mm. Että se onkin pieni...
Kaikki muutenkin hyvin, ultraan seuraavan kerran 12 viikolla. Pää, kädet ja jalat erottuu jo. Siellä se kaveri kelluskelee vaaleanpunaisessa maailmankaikkeudessaan =). Eipä vois oloni paljon parempi olla.