Viikonloppuna muksu sitten mellakoi oikein urakalla tuolla masussa. Perjantai alkoi hikottelulla, tuntui niinkuin ois elohiiri ollu mahassa ja sitä jatkui varmaan pari tuntia. Välillä sitten muksi muuten vaan ja sen jälkeen kävi taas hikottelemaan.
Lauantaiaamuna kirjaimellisesti sitten potki minut ylös. Ei ollut masussa ihan yhtä kiireinen päivä lauantai, vähän vaan muksahteli siellä. Eilen sitten ei tuntunutkaan enää mitään. Eikä tänäänkään ole sen kummempia ollut. Kai se nyt sitten lepää, kun oli ne pari päivää niin kiireistä :)

Torstaina ois ultra, jännittää. Vieläkään sitä vaan ei usko, että se oikeasti liikahtelee siellä, vaikka siitä kai on jo "näyttöä"... Sitä vaan ei voi lakata pelkäämästä pahinta. Kaikista kamalinta tässä on ollu viime aikoina se, että on tullut ihan ihmeellisiä ahdistuskohtauksia. Ei halua ketään lähelle mutta haluaa kuitenkin, ahdistaa mutta ei ahdista, pelottaa mutta ei pelota. Hirveästi niiden kohtausten aikaan valtaa ajatuksissa alaa se, että onkohan minusta ihan oikeasti äidiksi. Ja että mihin jamaan sitä itsensä on oikein saattanut... Nuo ajatukset on tosi inhottavia siinä mielessä, että sitten kun on normaalimielialalla, niin on tosi onnellinen siitä, että on raskaana.

Nyt pitää taas mennä jatkamaan töitä, adios tältä päivältä.