Voi kun elämäni olikin oikeasti helppoa pojan ollessa kahden kuukauden ikäinen. Sitä sanoivat kaikki tuttavatkin, joilla on lapsia. En uskonut. Vaan nyt uskon. Enää ei ole jatkuvaa imetysrumbaa, sen tilalle olen kasvattanut silmät selkääni. Ja ylimääräisen parin käsiä. Enää en ole pelkkää rintaa, nyt olen silmiä ja käsiä. Ja tarvittaessa pikajuoksijan jalkoja. Ja refleksinopeutenikin on parantunut huomattavasti. Vaan siitä huolimatta yksi maljakko on kerinnyt jo palasiksi lattialle, digiboksi piilotettu kirjahyllyn taakse ja DVD-soittimesta vedetty scart-johto irti. Ja tämä sata kertaa päivässä. Noin. Lakkasin laskemasta viidenkymmenen jälkeen. Ja rauha väistyi jälleen, mentävä on.
]]>Hankalaksi muuttui elämä lapsen syntymän jälkeen, en olisi millään arvannut että muutos on niin jumalaton. Ensin tuli Baby blues, jota seurasi Synnytysmasennusrock... ja sitä on soiteltu tässä n. 7 kuukautta. Aika on mennyt lähinnä lapsen hoitoon, ja oma aika on täysin vieras käsite. Olen muuttunut epäsosiaaliseksi, takkutukkaiseksi kotiäidiksi, jolle vessassakäynti ilman seuraa on arjen luksusta.
Viisaudenhammas huutaa poistoa, samoin tuo epäsosiaalisuutta lisäävä pehko, jota myös hiuksiksi kutsutaan. Seuraava asteeni on luultavasti kalju, ei tarvitse käydä kampaajalla seuraavaan vuoteen. Ainakaan. Väri on hävinnyt sekä hiuksista että kasvoilta, joita tosin värittävät mustat silmäpussit valvottujen öiden seurauksena. Poika herää vieläkin syömään 2-4 kertaa yössä, eikä öitä ainakaan helpota atooppinen ihottuma.
Pojalla todettiin heti synnyttyä reikä sydämessä (PDA). Se käytiin paikkauttamassa joulukuun alussa Helsingissä. Tammikuussa tehtiin allergiakokeet, ja katsos vain- koira- ja kissa- allergia! Meillä kun ei olekaan kuin 2 koiraa ja kissa. Ja tämän piti olla koiran vuosi, eli tästä ei sitten ole suunta kuin ylöspäin. Koirat siirtyvät kissan kera ulkoruokintaan, onneksi asumme maalla joten meillä on mahdollista pitää eläimiä ulkona.
Kylläpäs tämä nyt valitukselta rupesikin kuulostamaan. En todellakaan tarkoita olla näin vihamielisen oloinen, se nyt vain johtunee siitä että olen kuin kissa pistoksissa. Huoh. Ehkä jätän savuavan näppäimistön ja käyn rentoutumassa lukemalla sähköpostit. Onneksi kotonani ei ole nettiä, enhän pääsisi siitä irti "vapaa-aikoinani"....
]]>Lomaillen aika kuluu mukavasti, mitenkäs sitä muuten. Kotona lilliessä.
Hirvittävän harvoin pääsee nettiin joten on tämäkin jäänyt vähemmälle kuten myös sähköpostien kirjoittelu ja muu ylimielenkiintoinen netissä surffailu.
Pelkoja on päivä päivältä vähemmän, jollei sitten synnytyspelkoja lasketa. Se alkaa aika vahvasti olla mielessä jo tässä vaiheessa, ja perhevalmennuksissa ovat saaneet peloteltua ennestään. Mulle ei epiduraalia laiteta, jos vaan ilman pärjään, sen olen päättänyt. Ja alakautta saa luvan muksu pullahtaa maailmaan. Synnytyskirjoja olen lukenut noin miljoona, ja ohjeet sen kun paranee. Imen tietoa kuin sieni.
Mutta nyt hoitamaan muita hommia, kun on mahdollisuus. Adios :)
]]>